Olin ujo, siitä sain kuulla

Ujous, häpeä ja se mitä hermostosi oikeasti kertoo sinusta.

Kuvassa olen nuori ja ujompi kuin tänä päivänä.

“Tuota Tuomasta voisi vähän nipistää ja läpsäyttää takapuoleen, niin saadaan ääntä ja puhetta”, “Ja sitten Tuomas avaa sanaisen arkkunsa”, “Sitten on Tuomaksen vuoro puhua.”

Tällaisia kommentteja sain kuulla ala-asteelta varhaisaikuisuuteen. Ne olivat joskus varsin suoria ja toisinaan ikävän epäsuoran vihjailevia. Vain siksi, että olin varsin ujo persoona enkä aina äänessä. Minut nähtiin erilaisena tyyppinä. Näitä kommentointeja kuulin niin koulussa, työelämässä kuin lähimmäisiltänikin.

Minulla ei ollut tuolloin termejä sanoittaa tunnekokemuksiani tarkemmin siten, että olisin oivaltanut olevani hermostoltani omanlaiseni. Tunnistin häpeää ja eniten ärsyynnystä siitä, että en saanut olla sellainen kuin olin. Tunsin, että minut pakotettiin olemaan jotakin mitä en ole. Vaikka miten hyväntahtoisesti ympärilläni olleet ihmiset olisivat halunneet tarkoittaa sanomansa, se kääntyi päinvastoin minun kokemusmaailmassani. Nuo letkautukset jopa käänsivät narratiivini itsestäni heikommaksi. Tunsin, että olen liian erilainen. En sovi joukkoon.

Kunnes lopulta totesin olevani vastuussa vain omista tunteistani, en muiden. En siitä, miten muut kokevat minut, vaan siitä, miten koen itse itseni. Ymmärsin myös Elaine Aronin tutkimuksista erityisherkkyydestä enemmän itseäni. Ujous ja erityisherkkyys kulkevat usein käsi kädessä — erityisherkkyys voi ilmetä ujoutena etenkin kuormittavissa kasvuolosuhteissa, vaikka ne ovatkin eri asioita [1]. Jopa 30% erityisherkistä on ekstroverttejä [2].

Häpeä ja ujous – mitä niiden välillä oikeasti tapahtuu

Vaikka itse en kokenut niinkään häpeää vaan ärsyynnystä, on häpeän tunteella suora yhteys ujouden opittuun häpeään. Häpeä on keskeinen ujouden ajuri, ja se kumpuaa usein syvälle juurtuneesta uskomuksesta, että on pohjimmiltaan viallinen tai erilainen kuin muiden kuuluisi olla [3]. Ujoilla ihmisillä hermosto on yksinkertaisesti erilainen, ja kommentit — joiden tarkoitusperä voi olla kannustava — voivat silti vahvistaa tätä häpeän tunnetta.

Sen sijaan, että kannustaa ujoa ihmistä olemaan ikään kuin aktiivisempi toimijuudessaan, hedelmällisempää on validointi. Oman kokemuksen oikeaksi tunnistaminen on tutkitusti keskeinen interventio häpeän ja itsekriittisyyden käsittelyssä [4]. Eikä ujoudesta pois oppiminen ole ratkaisu. Sen sijaan ujon ihmisen usein piilevien positiivisten piirteiden esille tuominen auttaa oivallusten äärelle: “minussa ei ole mitään vikaa”, “saan olla sellainen kuin olen ja oloni on turvallinen.”

Ujouden piilevät voimavarat

Erityisherkillä ja ujoilla on tutkitusti vahvempi empatia, luovuus, tunnollisuus, syvällisempi tiedonkäsittely ja rikkaampi sisäinen kokemusmaailma [5]. Häpeä ei poistu heti eikä ujous niin vain katoa. Se muuttaa muotoaan. Niin kävi minullekin.

Mitä todennäköisimmin hakeuduin alitajuisesti SOTE-alalle, jossa tehdään töitä persoonalla. Tällä työkentällä minullekin vahvistui, mitkä minun voimavarani ja positiiviset piirteeni persoonassani ovat — ja miten voin hyödyntää niitä työssäni. Olen rauhallinen, ja se myötävaikuttaa rauhattoman ihmisen mielenmaisemaan rauhoittaen hänen hermostoaan. Hän saa turvasataman kokemuksen.

Nykyisin olen toiminut terapeuttina lähes kuusi vuotta. Tunnistan edelleen tilanteita, joissa ujouteni nousee pintaan arkielämässäni. Ne eivät kuitenkaan halvaannuta minua — tiedostan jo omat tapani toimia.

Se ei ole sinun vikasi

Se että olet ujo, ei tarkoita että sinulla olisi ongelma. Tai että olisit rikki. Sinä olet sinä. Sen sijaan ujouteen liittyvät häpeän ja ahdistuksen tunteet voivat muodostua haasteiksi arkielämässä. Nekään eivät ole sinun vikasi.
Jos ujouteen liittyvät tunteet painavat, tai jos häpeä on saanut sinut uskomaan että olet jotenkin väärä — siitä voi puhua.

Tutustumiskäynti on olemassa juuri sitä varten. 30 minuuttia, 25 €, ilman sitoumuksia.
Vastaanotto toimii Helsingissä sekä etänä koko Suomessa.

Linkki ajanvaraukseen profiilissa.

Lähteet

1. Aron, E. N., Aron, A., & Davies, K. (2005). Adult shyness: The interaction of temperamental sensitivity and an adverse childhood environment. Personality and Social Psychology Bulletin, 31(2), 181–197.
2. Aron, E. N. & Aron, A. (1997). Sensory-processing sensitivity and its relation to introversion and emotionality. Journal of Personality and Social Psychology, 73(2), 345–368.
3. Cohen, L. (2023). Overcoming Shame-Based Social Anxiety and Shyness. New Harbinger Publications.
4. Nilsson, J. E. et al. (2014). Compassion Focused Therapy to counteract shame, self-criticism and isolation. Journal of Contemporary Psychotherapy, 45(2).
5. Acevedo, B. P., Aron, E. N. et al. (2014). The highly sensitive brain: an fMRI study of sensory processing sensitivity. Brain and Behavior, 4(4), 580–594.